panorama2

Ristola

Uuden Orimattilantien eteläpuolella Porvoonjoki meanderoi voimakkaasti. Joen itärantaa voi seurailla aina Vartio-ojan suulle asti. Lähistöltä tunnetaan kaksi kivikautista asuinpaikkaa jokilaaksoon viettäviltä rinteiltä. Ristolaa pidetään Lahden vanhimpana ja koko Suomen mittakaavassakin hyvin varhaisena asuinpaikkana.

Myöhemmät, esimerkiksi rautakauden löydöt sijoittuvat yleensä Porvoonjoen pienten sivujokien tuntumaan. Liikenteen valtaväylän rantaa lienee pidetty liian turvattomana asuinpaikkana. Vartio-ojan tienoilla on tarkkailtu Porvoonjoella liikkuvia mahdollisia vihollisia. Ristolassakin toteutuvat varhaisen maanviljelijän asuinpaikkavaatimukset: etelärinne, pellonpohjaksi hyvä maalaji ja veden läheisyys.

Kasvit

Porvoonjoen rantalehdot poikkeavat muista Lahden lehdoista selvästi. Puuston valtalajeina ovat harmaaleppä ja tuomi. Halava ja mustuvapaju kasvavat puumaisina, kiiltopaju on niitä runsaampi iso pensas. Metsäruusu on runsaampi kuin yleensä Lahden lehdoissa. Kenttäkerroksessa tyypillisiä lajeja ovat pystykiurunkannus, kullero, mukulaleinikki ja keltavuokko. Paikoin valtalajina voi olla lehtotähtimö. Lähempänä joenrantaa kasvaa korkeita ruohoja: korpikaislaa, koiranvehnää, mesiangervoa, rantatädykettä ja keltaängelmää. Kaksi viimeksi mainittua ovat Päijät-Hämeessä Salpausselän pohjoispuolella hyvin harvinaisia. Vesikasvillisuudessa sarjarimpi on laji, jolla on samanlainen levinneisyyskuva.

Eläimet

Linnustossa on peltoaukeiden, lehtometsien ja rantapensaikkojen lajistoa. Kahlaajista rantasipi hakee ruokaansa joen savisilta rannoilta ja pesii rantatörmän suojaisissa metsänkohdissa. Näkyviä hyönteisiä ovat keskikesän neidonkorennot.