panorama2

Ihminen Luhdanjokilaaksossa

Ihminen on kuulunut Luhdanjoen maisemaan jo kivikaudelta lähtien. Lahden ja Hollolan rajalla sijaitsevan pohjoisen niittylevennyksen reunoilta on tiedossa useita viime vuosien kaivauksissa löytyneitä kivikautisia asuinpaikkoja, joista vanhimmat ovat mesoliittiselta kivikaudelta. Tuolloin paikalla oli Yoldiameren laskun jälkeen kuroutunut muinaisjärvi, jonka rannoilla asukkaat metsästivät ja kalastivat. Muinaisjärvivaihetta kesti mahdollisesti ajanlaskun alkuun asti. Järven kasvettua umpeen paikalle syntyi niitty, jota toistuvat tulvat pitivät ainakin osittain avoimena. Niityn heinäkasvillisuus oli myöhemmin tärkeä karjan rehuvaranto, jonka kokoaminen ja karjan laidunnus ovat pitäneet joenvarren niittymaiseman avoimena ainakin satojen vuosien ajan.

Luhdanjoen niittymaisemaa 70-luvulta. Karjaa hoitava ihminen onkin ollut tärkeä maiseman tekijä ja ylläpitäjä. Samalla ihmisen toimien seurauksena syntyi monipuolista eliöstöä hyödyttänyt elinympäristö. 1960-luvun jälkeen karjan laidunnuksen rajusti vähennyttyä pääsivät pajut valtaamaan laajalti niittyjä. Nykyisin vanhaa maisemaa pyritään palauttamaan luonnonsuojelualueella tehtävien perinnemaiseman hoitotoimien avulla. Luhdanjoen pohjoisessa niittylevennyksessä on myös Hollolan puoleisten karjatilan ja hevostilan eläinten laidunnuksen seurauksena avoimia niittyaloja hoidetun luonnonsuojelualueen ja märkien avoniittyjen lisäksi.

Alueen nykyinen käyttö on suppeiden laidunnus- ja maanottoalojen lisäksi virkistyksellistä. Luhdanjoella vierailee kotitarvekalastajia sekä syksyisin ja talvella alueella harrastetaan metsästystä. Luonnonharrastajat ovat käyneet jokilaaksossa vuosikymmenien ajan. Etenkin lintuharrastus on alueella suosittua, ja vuonna 1997 valmistunut korkea lintutorni lisäsi kiikariväen kiinnostusta retkeilyyn Luhdanjoella.