panorama2

Historia

Linnaistensuota on kutsuttu aiemmin eri nimillä, joista edelleen tunnetaan nimet Kanasuo, Kenansuo ja Lakeasuo. Sota-aikana venäläiset käyttivät suota "lentokenttänään" ja suolla on pidetty laskuvarjodesanttien varalta vahtia. Ensimmäiset ojat tehtiin 1930-luvun alkupuolella ns. hätäaputöinä. Laajimmat ojitukset tehtiin 1960-luvulla ja viimeisimmät 1970-luvulla. Suolta on nostettu palaturvetta 1930-60-luvuilla ja sieltä on ajettu myös mutaa pelloille.

Suolla on ollut 18 turpeen varastointiin käytettyä latoa. Turpeennostoalueilla maisemassa oli myös pitkiä turpeenkuivatustelinerivejä. Turvetta on kuivattu myös seipäillä. Talvella suolle tallattiin hevosen kantavat talvitiet, joita myöten turvetta kuljetettiin. Mudanottokuoppia on nähtävissä edelleen suon reunaosissa. Suurimmat näistä olivat Paimisojalla suon etelälaidalla.

Vielä 1940-luvulla suo oli nykyistä huomattavasti avonaisempi ja nykyinen puusto on suurelta osin seurausta ojituksista. Myös suon eteläosan nykyisellä ojitusalueella on sijainnut suursaravaltainen suo. Nyt alue on kasvatusmetsää. Kun ojia kaivettiin miesvoimin ja Kujalan, Linnaisten ja Lankilan pelloilla kulkevat viejäojat olivat lähinnä luonnontilaisia puroja, ojituksen vaikutukset suoluontoon eivät olleet suuria. 1950-luvun puolivälissä koneellisen kaivuun ja Pipon kosken aukaisemisen myötä suo alkoi kuitenkin rämettyä. Erityisesti 1960-luvun puolivälin jälkeen rämettyminen oli kiivasta, kun suolta lasveta ojat perattiin ja suoalueen veden pidätyskyky heikkeni.

Suon käyttöä on suunniteltu aika ajoin. Tutkimuksia on esimerkiksi tehty Linnaistensuon soveltuvuudesta laajamittaiseen turvetuotantoon sekä Lahden kaupungin kaatopaikka-alueeksi.

Paikalliset asukkaat ovat käyttäneet Linnaistensuota marjasuona. Hilla- ja karpalosato on ollut joinain vuosina hyvä. Suo on ollut teeren soidinsuona arvokas menneinä vuosina. Parhaimmillaan jopa satoja teerikukkoja kerääntyi suolle pitämään soidinmenojaan. Vielä 1930-luvulla hyvänä lintusuona tunnetulla Linnaistensuolla oli ansiomielessä tapahtuvaa riekonpyyntiä. Nykyään suolta ovat hävinneet mm. metso, isokuovi, nuolihaukka, tuulihaukka sekä töyhtöhyyppä. Viimeisin riekkohavainto on vuodelta 1964.

Linnaistensuon itäpuolella kohoaa Linnaistenmäki, jota pidetään todennäköisenä muinaislinnanmäkenä. Mäen länsireunalla oleva kivikko saattaa olla keskeneräiseksi jäänyt muinainen vallitus.