panorama2

Sairakkalanjärvi

sairakkalanjarvi.jpgSairakkalanjärvi sijaitsee Tampereen valtatien (12) Pohjoispuolella Manskiventien länsipuolella. Järven tuntumaan pääsee muutamaa pikku tietä pitkin, joista yksi vie suoraan uimarannalle, joka on pengerretty erilleen itse järvestä pieneksi lammikoksi. Sairakkalanjärvi on matala tummavetinen järvi, pinta-alaltaan vain noin 20 hehtaaria. Sen pituus on 800 m ja leveys 400 m. Syvimmilläänkin järvi on ainoastaan 70 cm. Sairakkalanjärven rannoilla on nevaa, metsää ja osittain niittyä. Suo valtaa hiljalleen alaa järveltä ja levittäytyy kohti sen keskustoja. Järvi on merkittävä lintuvesi.

Sairakkalanjärvi kuuluu Kokemäenjoen vesistöön ja on Salpausselän reunamuodostuman laidalla tärkeällä pohjavesialueella. Järven vettä on tutkittu vähän, mutta sitä pidetään rehevänä. Talvella happi saattaa loppua runsaan orgaanisen aineksen hajotuksen vuoksi. Järven pH on hyvä.

Historia: Yli 12000 vuotta sitten Sairakkalan reunatasanne kului Baltian jääjärven rantaan, ja jääjärven syvyys oli useita kymmeniä metrejä nykyisen järven kohdalla. Baltian jääjärvi vaihetta seurasi Yoldianmeri vaihe, jolloin Sairakkalanjärvestä tuli merenlahti. 11000 vuotta sitten maa kohosi, ja lahden suu meni umpeen, minkä seurauksena Sairakkalanjärvi erkani ja siitä tuli itsenäinen järvi.

Järven pintaa on laskettu yhteensä noin metri alkaen vuodesta 1924. Pinnanlasku jatkui 1945 ojanperkuun yhteydessä. Pinnanlaskut ovat nopeuttaneet alueen soistumista.

sairakkalanjarvi-niitty.jpgKasvillisuus: Järvialueella on paljon erilaisia biotooppeja, ja kasvillisuudesta löytyy erilaisiin ravinneoloihin sopeutuneita kasveja. Aluetta ympäröivällä nevalla kasvaa paljon sara- ja heinäkasveja. Seassa sinnittelee muutamia koivuja sekä mäntyjä. Rannan tuntumassa on runsaasti vehkaa, jonka vierellä kasvaa osmankäämejä, kortteita sekä rahkasammal upottavana mattona. Nevan ympärillä puusto on mäntyvaltaista, mutta uimarannan vierellä kasvaa koivuja, haapaa, pajua sekä leppää. Viereisen niityn perinnemaisemassa on laskettu kasvavan jopa 90 lajia, joista arvokkaimmat ovat kullero, nurmitatar, keräpääpoimulehti, jäkki, isolaukku, ketonoidanlukko ja peurankello. Itse järvellä on vähän kellus- ja uposlehtisiä kasveja. Kelluslehtisistä vain uistinvitaa on tavattu ja uposlehtisistä järvellä esiintyy joitakin vesitähtilajeja sekä tylppälehtivitaa. Rantaleinikki ja hapsiluikka edustavat järven pohjaversoisia. Irtokellujia ovat muun muassa pikku- ja rimpivesiherne, pikkulimaska ja sorsansammal. Monia yleisiä kasveja, kuten järviruoko, isovesiherne, pohjanlumme, ulpukka, rantakukka ja vesitatar, puuttuvat Sairakkalanjärven alueelta.

Eläimet: Alueelta on laskettu 22 sudenkorentolajia, ja perhosiakin löytyy paljon läpi kesän. Perhosista muun muassa ritariperhonen, suokeltaperhonen, tummapapurikko ja juolukkasinisiipi lentelevät järven tuntumassa. Järven matalissa vesissä viihtyvät yleiset kalalajit: hauki, särki, ahven ja ruutana. Kettu, supikoira ja saukko kiertelevät alueella, ja rannan lähistöllä on tavattu myös valkohäntäpeuroja. Piisami on alueelta kadonnut. Alue on lintuharrastajien paratiisi ja kuuluu tärkeisiin lintuvesiin. Alueelle saapuu jatkuvasti uusia lajeja, ja tällä hetkellä noin 60 lajia pesii järven ympäristössä ja muita lajeja on tavattu lähes sata. Muuttoaikana Sairakkalanjärvi toimii vesi- ja kahlaajalintujen levähdyspaikkana. Lintulajistoon kuuluvat esimerkiksi korppi, laulujoutsen, taivaanvuohi, kuhankeittäjä, nuolihaukka ja kurki.

Sairakkalanjärvi kartalla.

Sairakkalajärven luonnonsuojelualue.jpg