panorama2

Laasonpohja

Laasonpohjan luonnonsuojelualue.jpgVesijärvi on pohjavesivaikutteinen järvi, jossa on linnustollisesti useita arvokkaita osia, ja Laasonpohja onkin yksi valtakunnallisesti sekä kansainvälisesti arvokkaista lintuvesialueista. Luonnonsuojelualue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Suomen Ramsarverkostoon. Laasonpohja kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Laasonpohjan suojelualueet ovat yhteispinta-alaltaan (13.6 + 9.6 + 11.2 + 61.7+ 13.3 + 18.5 hehtaaria eli) noin 128 hehtaaria.

Katso Laasonpohja kartalla.

Alueen valuma-alueen koko on reilu 7 km2. Tiirismaan rinteiltä ja Kartanonmäeltä laskee kolme puroa Laasonpohjan etelärannalle. Myös Kutajärven suunnan suolta tulee kaksi valtaojaa. Jurvanoja tuo perukkaan vettä Pyhäniemen suunnalta. Laasonpohja on Vesijärven pisimmälle rehevöitynyttä vesialuetta, ja sitä ympäröivät alavat pellot. 1990-luvulle asti Laasonpohjaan suo-ojaan pumpattiin vettä Kutajärven suunnan pellonojasta. Alueelta mitatut ravinnearvot viittaavat keskirehevään vesistöön.

Kasvillisuus:

Laasonpohja on avara lahti, jota reunustaa rantaruovikko ja yhtenäinen koivikko. Messilän satamaan päin siirryttäessä puusto muuttuu kuusikoksi. Rannassa sijaitsee erinäisiä asuin- ja lomarakennuksia. Vesijärven etelärantaa pitkin kulkee Rantatie, joka reunustaa osaltaan myös suojelualuetta. Rantatiestä erkanee pohjoiseen Hersalantie, joka kulkee lahden perukan ohi. Rantametsikkö ei ole kovin laaja, ja se puuttuu lahden perukasta ja pohjoispuolelta kokonaan. Rantametsät ovat varttuneita ja estävät pienuudestaan huolimatta näkyvyyden lahdelle.

laasonpohja.jpgSuurin osa Laasonpohjan alueesta on alle kahden metrin syvyistä, mutta lahden suulla on kymmeneen metriin ulottuva syvänne. Vesijärven Laasonpohjan kasvillisuus on monipuolinen ja edustava. Pohjukan reunat ovat umpeenkasvaneet, ja niitä reunustaa luhta. Kasvillisuustyyppi on luokiteltavissa rehevään osmankäämi–ratamosarpio – tyyppiin. Rantaluhdat ovat ruovikkoisia tai avoimempia leveäosmankäämi valtaisia. Pensaikkoista luhtaa on lahden perukassa. Suurin osa Laasonpohjan vesikasveista on ilmaversoisia, mutta myös upos- ja kelluslehtikasvillisuutta on runsaasti. Runsaimmat uposkasvit ovat karvalehti ja välkevita. Näkinpartaisleviä ja vesisammalia on niukasti. Lahden pohjukan luoteisosassa on Pikkusaari, jolla kasvaa muun muassa tervaleppää ja koivuja. Alueen merkittävimpinä kasvilajeina pidetään varstasaraa, piurua, poimuvitaa ja vaskivitaa, joiden esiintyminen on Päijät-Hämeessä aukkoista.

Eläimet:

Natura-alueelta tavataan 30 pesimälintulajia, joista lähes kaikki lajit kuuluvat kosteikkolintuihin. Vesilinnut ja varpuslinnut ovat vahvimmin edustettuina, mutta kahlaajia on niukasti johtuen avoluhtien vähyydestä ja rantalaidunten puuttumisesta. Vähälukuisia pesijöitä ovat laulujoutsen, kanadanhanhi ja punasotka, kun taas runsaita ovat naurulokki, ruokokerttunen ja silkkiuikku. Syksyisin Laasonpohja on tärkeä vesilintujen kerääntymisalue. Perukkaan kerääntyy myös sukivia lintukoiraita. Alueelle kerääntyy muun muassa nokikanoja, haapanoita, silkkiuikkuja, tervapääskyjä ja isokoskeloita. Lintudirektiivin lajeista lahdella ruokailemassa käyvät kalatiira ja sääksi. Alueen lintulaskennoissa tavattiin uhanalainen naurulokki ja silmälläpidettävistä lajeista kaulushaikara, ruskosuohaukka ja kottarainen. Laasonpohja on suosittu lintuharrastuskohde, mutta tähystyspaikkojen vähyys ja liikkumiseen sopivien reittien puuttumien rajoittaa alueen harrastuskäyttöä. Alueella ei myöskään ole lintutornia.

Laasonpohjan eläimistöön kuuluvat muun muassa viitasammakko sekä petonisäkkäitä, kuten kettuja, supikoiria ja minkkejä. Alueen piisamikanta on taantunut 1980-luvun huippumääristä.