panorama2

Kirkonselkä

Kirkonselkä on yhteydessä Vesijärveen kapean salmen kautta. Selkä on laaja ja saareton. Länsirannalla on Hollolan kivikirkko, vanha pappila ja laivalaituri. Eteläpäässään Kirkonselkä jakautuu kahdeksi lahdeksi: Kirkonlahti ja Pyhäniemenlahti. Lahtien väliin jää Kotomäki-niminen niemi. Kirkonlahtea ympäröivät monet maatalot ja uudisrakennukset, ainoastaan sen itäranta on säilynyt rakentamattomana. Pyhäniemen rantoja verhoavat ruovikot ja sen perukassa on laaja luhta: Onnelan luonnonsuojelualue. Ranta-alueet ovat rakentamattomia muutamia vanhoja lomarakennuksia lukuun ottamatta. Molemmille lahdille on huono näkyvyys johtuen puustosta. Alue kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan, Suomen Ramsar-verkostoon, sekä Natura 2000 -verkostoon.

Kirkonselälle aukeaa kaunis näkymä pappilan kupeesta, rannalla sijaitsevasta leikkipuistosta. Lahdesta päin tultaessa Hollolan kirkolle pääsee helpoiten Vesijärven rantaa seurailevaa Rantatietä (2956) pitkin. Onnelan suojelualueelle on hankalampi mennä, sillä sinne ei pääse kuin peltojen vierustoja pitkin, ja myös ojien ylitys saattaa paikoin olla hankalaa. Ennen itse rantaluhtaa, pellon ja järven välissä on kosteaa vehkaa, kortetta, saniaisia, erilaisia heiniä ja tervaleppää kasvava alue. Lähelle Onnelaa pääsee Rantatietä ja Kutajoentietä pitkin.

Valuma-alue: Kirkonselän valuma-alue on 26 km2 ja sen etäisimmät pisteet ovat Tiirismaan Rätäksuo ja Uskilan Kiikunlähde, mutta myös Kutajärven valuma-alue kuuluu siihen. Kirkonselälle laskee kaksi isoa puroa sekä muutamia pienempiä ojia ja puroja Pyhäniemen- ja Kutajärven alueelta. Lahdet ovat reheviä ja selällä on ollut runsaasti sinilevää. Veden näkösyvyys on olut heikko.

Kasvillisuus: Alueen kasvilajien lukumäärä on suuri, ja joukossa on monia harvinaisuuksia. Sekä rehevien että karujen kasvupaikkojenkasvit ovat Kirkonselällä hyvin edustettuina. Kasvillisuus vaihtelee, koska alueen rannat ovat erilaisia. Rannalla on hieskoivu- ja pajuluhtia sekä luhtakastikkavaltaisia avoluhtia. Ruovikot kiertävät lahden reunoja puuttuen luontaisesti vain muutamasta paikasta. Ruovikon edessä on yleensä ulpukkavyöhyke, jota reunustaa vielä vitojen ja järvisätkimen kasvusto. Kelluslehtisiä kasveja ovat muun muassa isoulpukka, rantapalpakko, vesitatar ja uistinvita. Uposkasvillisuutta on selkävesillä ja suojaisilla alueilla rantojen lähellä runsaasti (muun muassa karvalehti ja välkevita). Alueen notkeanäkinruoho ja hentonäkinruoho ovat Suomessa uhanalaisia vesikasveja. Vaarantuneisiin lajeihin kuuluvat muun muassa silonäkinparta ja tummasiloparta.

Eläimet: Kirkonselän linnusto koostuu vesi- ja kosteikkolajeista, mutta alueella pesii myös naakkoja ja pajulintuja. Parhaiten edustettuina ovat vesi- ja varpuslinnut. Pesimälinnuista runsaimmat ovat ruokokerttunen, pajusirkku ja silkkiuikku. Sorsalinnuista tukkasotkaa ja lapasorsaa ei ole alueella, ja muita vähälukuisia vesilintuja ovat mm. härkälintu, laulujoutsen ja punasotka. Kalatiira, pikkulokki ja sääksi ruokailevat Kirkonselällä. Linnustoon kuuluvat myös ruskosuohaukka, kurki ja kaulushaikara. Rannat ovat yksityiskäytössä eivätkä sen vuoksi sovellu lintujentarkkailuun. Alueella ei ole lintutorneja eikä ulkoilureittejä.

Eläimistöön kuuluvat viitasammakko ja saukko. Piisami on taantunut huippuvuosistaan. Sorsastus on Kirkonselällä sallittua, mutta se on ollut viime vuosina vähäistä.

Kirkonselän luontoa
kirkonselka-niitty.jpg kirkonselka-lehto.jpg
kirkonselka-laituri.jpg kirkonselka-hiekkaranta.jpg

kuvat: Siiri Fuchs

Kirkonselkä kartalla