Kirkonselkä

Hollolan laaja ja saareton Kirkonselkä yhdistyy Vesijärveen kapean salmen kautta. Länsirannalla on Hollolan kivikirkko, vanha pappila ja laivalaituri, eteläpäässään Kirkonselkä jakautuu kahdeksi lahdeksi: Kirkonlahti ja Pyhäniemenlahti. Lahtien väliin jää Kotomäki-niminen niemi.

Kirkonlahtea ympäröivät monet maatalot ja uudisrakennukset, ainoastaan itäranta on säilynyt rakentamattomana. Pyhäniemen rantoja verhoavat ruovikot ja sen perukassa sijaitsee Onnelan luonnonsuojelualueen laaja luhta. Ranta-alueet ovat rakentamattomia, muutamia vanhoja lomarakennuksia lukuun ottamatta. Puustosta johtuen molemmille lahdille on huono näkyvyys.

Alue kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon ja on yksi Suomen 49 kosteikkojen suojelemiseksi perustetuista Ramsar-alueesta.

Kirkonselälle aukeaa kaunis näkymä pappilan kupeesta, rannalla sijaitsevasta leikkipuistosta. Lahdesta päin tultaessa Hollolan kirkolle pääsee helpoiten Vesijärven rantaa seurailevaa Rantatietä (Tie 2956) pitkin. Onnelan suojelualueelle on hankalampi mennä, sillä sinne ei pääse kuin peltojen vierustoja pitkin. Myös ojien ylitys saattaa paikoin olla hankalaa. Ennen varsinaista rantaluhtaa, pellon ja järven välissä on kosteaa vehkaa, kortetta, saniaisia, erilaisia heiniä ja tervaleppää kasvava alue. Lähelle Onnelaa pääsee Rantatietä ja Kutajoentietä pitkin.

Kirkonselän valuma-alue on 26 km2 ja sen etäisimmät pisteet ovat Tiirismaan Räläksuo ja Uskilan Kiikunlähde. Myös Kutajärven valuma-alue kuuluu siihen. Kirkonselälle laskee kaksi isoa puroa sekä muutamia pienempiä ojia ja puroja Pyhäniemen ja Kutajärven alueilta. Lahdet ovat reheviä ja selällä on ollut ajoittain runsaasti sinilevää. Veden näkösyvyys on ollut heikko.

Sekä rehevien että karujen kasvupaikkojen kasvit ovat Kirkonselällä hyvin edustettuina ja joukossa on monia harvinaisuuksia. Kasvillisuus vaihtelee, koska alueen rannat ovat erilaisia. Rannalla on hieskoivu- ja pajuluhtia sekä luhtakastikkavaltaisia avoluhtia. Ruovikot kiertävät lahden reunoja, puuttuen luontaisesti vain muutamasta paikasta. Ruovikon edessä on yleensä ulpukkavyöhyke, jota reunustaa vielä vitojen ja järvisätkimen kasvusto. Kelluslehtisiä kasveja ovat muun muassa isoulpukka, rantapalpakko, vesitatar ja uistinvita.

Uposkasvillisuutta, kuten karvalehteä ja välkevitaa on selkävesillä ja suojaisilla alueilla rantojen lähellä runsaasti. Alueen notkeanäkinruoho ja hentonäkinruoho ovat Suomessa uhanalaisia vesikasveja. Vaarantuneisiin lajeihin kuuluvat muun muassa silonäkinparta ja tummasiloparta.

Kirkonselän linnusto koostuu vesi- ja kosteikkolajeista, mutta alueella pesii myös naakkoja ja pajulintuja. Parhaiten edustettuina ovat vesi- ja varpuslinnut. Pesimälinnuista runsaimmat ovat ruokokerttunen, pajusirkku ja silkkiuikku. Vähälukuisia vesilintuja ovat mm. härkälintu, laulujoutsen ja punasotka. Kalatiira, pikkulokki ja sääksi ruokailevat Kirkonselällä. Linnustoon kuuluvat myös ruskosuohaukka, kurki ja kaulushaikara. Rannat ovat yksityiskäytössä eivätkä sen vuoksi sovellu lintujen tarkkailuun. Alueella ei ole lintutorneja eikä ulkoilureittejä.

Eläimistöön kuuluvat viitasammakko, saukko ja piisami, joka tosin on taantunut huippuvuosistaan. Sorsastus on Kirkonselällä sallittua, mutta se on ollut viime vuosina vähäistä.