Kailanpohja

Kailanpohja on reheväkasvuinen lahti Papinsaaren niemen pohjoispuolella, jonka reunoilla on metsää ja peltoja. Lahden eteläpäässä pellon kohdalla rantaviiva muodostuu patovallista, jonka reunoilla kasvaa lehtipuustoa.

Lounaisranta on kuusikkoinen, itärannalla on pieni Vohlan saari, jonka edustalla on ruovikkoa. Itärannan kupeessa on myös pieni Karvaluodon saari. Vohlan ja mantereen välillä kasvaa kävelykelpoista luhtaa, joka koostuu ruovikosta ja pajukosta. Mantereella ranta on tulvametsää, jossa kasvaa koivuja sekä tervaleppiä. Luonnonsuojelualue on yli 100 hehtaaria.

Valuma-alue on 300 hehtaarin suuruinen. Kailanpohjaan laskee yksi metsäpuro ja muutama peltomaiden kuivatukseen käytetty oja. Alue on mesotrofista, eli ruohoisuutta ilmentävää. Vesistö on matalaa, mutta syvenee kohti lahden suuta. Kasvillisuus on järvikorte- ja järviruokovaltaista, mutta osa kasvillisuudesta kuuluu osmankäämi-ratamosarpio-tyyppiin. Rannan tuntumassa kasvaa paikoin leveäkin ruovikko, aukkopaikoissa on monipuolinen vesikasvillisuus. Aukoissa kasvaa mm. järvikortetta, ulpukkaa, uistinvitaa, karvalehteä ja kiehkuraärviää. Uposkasvillisuus on runsainta suojaisilla paikoilla ruovikon kupeessa, mutta paikoin kasvillisuus on myös avovesipaikoilla rehevää. Vesialueen pohja on kova, mutta liejukerroksen peittämä.

Länsiranta on ollut pitkään laidunkäytössä ja on sen vuoksi niukkakasvisempaa ja osittain aukkoista. Lajeja ovat mm. raani, nuottaruoho ja rantaleinikki. Kailanpohjan suojelullisesti arvokkain laji on ahdinsammal, tosin sen nykyistä tilaa ei tiedetä. Alueelta on myös löydetty kalvasärviää, jota kasvaa myös Kirkonlahdella ja Kutajärvellä. Sitä ei tavata muualla Päijät-Hämeessä.

Kailanpohjassa on suuri silkkiuikkuyhdyskunta ja sorsalintukannat ovat suuria, myös varpuslintuja on paljon. Vesilinnuista silkkiuikun lisäksi alueella viihtyy muun muassa nokikana, sinisorsa ja härkälintu. Alueen vaateliaita lajeja ovat laulujoutsen, punasotka ja harmaasorsa. Kahlaajalintuja ei alueella ole paljoakaan, koska niille ei ole sopivaa elinympäristöä. Ainoastaan länsirannan laidunalueella tavataan taivaanvuohta ja metsävikloa. Lokkilinnuista Kailanpohjassa asuu naurulokki ja kalalokki. Varpuslinnustoa edustaa ruokokerttunen, pajusirkku ja rytikerttunen, myös niittykirviäinen, västäräkki ja keltavästäräkki on tavattu. Patovallilla asustaa räystäspääskyjä. Alue houkuttelee muuttoaikana paljon lintuja, mm. nokikanoja, haapanoita ja laulujoutsenia. Patovalli on hyvä lintujentarkkailupaikka.

Myös piisami on säilyttänyt elinvoimaisuutensa Kailanpohjassa, toisin kuin muilla Vesijärven etelärannoilla. Alueella sorsastus ja kalastus on vähäistä.