panorama2

Kalat

Historiaa

Vesijärven kalarunsaus vaikutti siihen, että järven rannat asutettiin ensimmäisinä alueina Hämeessä. Järven luontainen rehevyys ja kirkas vesi olivat perustana arvokkaiden lahna-, ankerias-, kuha- ja muikkukantojen synnylle.

Vesijärven kookasta lahnaa pyydettiin tehokkaasti useiden vuosisatojen aikana. Jo 1600-luvulla mittavaksi käyneen kutukalastuksen pelättiin romahduttavan lahnakannan. Kutupyynnin rajoitukset jäivät tuloksettomiksi ja lahnojen väheneminen jatkui 1800-luvun jälkipuoliskolla. Keisarillinen Vesijärven kalastussääntö kielsi lopulta kutukalastuksen, mutta lahnakannat olivat jo vaurioituneet.

Vesijärven muikun vähentyminen jyrkkeni 1900-luvun alussa, kun kutu epäonnistui useina vuosina peräkkäin. 1940-luvulla muikkukanta elpyi, mutta kärsi pahoin jälleen kun järvi saastui.

Lahnan ja ankeriaan jälkeen merkittävin saaliskala kuha katosi Vesijärvestä 1900-luvulle tultaessa lähes täysin. Ankeriaatkin vähenivät voimakkaan kalastuksen ja niiden ravintoeläimen ravun vähenemisen vuoksi. Pietarin radan valmistumisen myötä rapumarkkinat avautuivat Venäjän ylhäisöpiireihin, ja näin rapukanta romahti jo ennen rapuruton tuloa Suomeen. Ankerias jäi Kymijoen voimalaitosrakentamisen takia istutusten varaan. Istutuksetkin loppuivat vuonna 1971, kun istutuslupia ei enää saatu.